Suutuin tokaluokkalaiselle aamulla niin että pirtti raikui. Ei olis tarvinnut ihan niin voimallisesti, mutta ei sitä nyt enää takaisin saa. Harmitti sitten vietävästi kun likka oli ylivetelä kokoajan, jo monena päivänä on huijannut muut tekemään hänen jälkiensä siivoomisen mm keittiössä ja tänä aamuna muisti vasta ulko-ovella että luistimet piti ottaa kouluun... no ne oli hyvässä löydössä, mutta entäs villasukat ja muut. Likka on hukannut varmaan kahdetkymmenet sukkansa, siis tipotiehen. Hukkasihan neiti kerran kumisaappaankin, yhden, jota ei ole vielä tänäkään päivänä löydetty... (jollain takaperän prinssillä varmaan, etsiskelee tuhkimoonsa sillä).Nyt harmitti vielä enempi se, että tyttö ei edes yrittänyt etsiä mitään, seisoi vaan ihmettelemässä. Mä karjuin että periaatteesta en etsi sulle kuule nyt mitään ja samoin tein katoin kelloa, että taksi on varmaan jo mennyt menojaan ja aloin raivopäänä etsimään jotkut topingit neidin luistimien täytteeksi. Ja huusin ja melttosin ja uhkasin laittaa likan kutomaan seuraavat sukkansa.

Varmaan tulee hyvä koulupäivä sillekin. Voi jehna. Saakura, syyllisyys on hyvä ponne esimerkiks siivoomiselle. Taidan laittaa imurin huutamaan niin omantunnon kolke ei kuulu niin lujaa.