Kohta pitää jo kiitää ja vielä ollaan yöpaidoissa, mutta silti nopeasti: meillä oli eilen neuvola ja piti olla rokotus, mutta eipä ollutkaan. Sanoin sijais-terveydenhoitaja-tädille että meidän Oliver reagoi aina hyvin voimakkaasti rokotuksiin ja kuumelääke(supo)t ei auta mitään, että ajattelin vain mitähän voisin sitten antaa hälle (hyvässä muistissa kahdenpäivän jäykkyys ja niin raivoisa kipuitku joka vei lopulta äänen lapsiraukalta). Ensin terveydenhoitaja oli sitä mieltä että jaa, mutta jos haluan kuitenkin rokotuttaa lapseni niin joskushan se täytyy tehdä (juu niin, enkä siitä mielestäni kieltäytynytkään...) ja sitten heti perään että ei hän kuitenkaan taida rokottaa, kun mpr:stä tulee muillekin kova kuume, saati sitten meidän karmaperheelle. Ja sitten taas että mutta jos kumminkin ja haetaan vaan jotain voimakkaampaa lääkettä ja sitten taas että mutta jos lääkäri ensin tuumii mitä on mieltä ja SITTEN rokotetaan ja lääkitään. *kädet on rakoilla tuosta soutamisesta ja huopaamisesta* Mielestäni viimeinen vaihtoehto on kuitenkin hyvä ja odottelen siis vain että muhun otetaan yhteyttä (kohta meille varmaan tulee kansanterveyslaitokselta joku lähetystö tänne kun näistä meidän reaktioista on sinne laitettu postia kerran jos toisenkin...).

Eilen oli myös ensimmäinen perhekerho ja olipa taas kivan rauhoittava kokemus! Aika tuntui loppuvan kesken, mutta mukavaa oli, odotan jo ensiviikkoa.

Tänään alkaa sitten Ilarilla OMA kerho ja kokeillaan nyt miten poika siellä puksuttaa. VIELÄ on kovasti menossa kun ei tietenkään ymmärrä mitä systeemi pitää sisällään (että siis äiti ei olekaan siellä), mutta luonteensa tuntien ei ole siitä moksiskaan asian valjetessakaan.

Nyt pitää nostaa peffa tuolista ja mennä pukemaan, kerhopoika istuu reppunsa kanssa jo rappusilla odottamassa (pelkissä yövetimissä...), tytöillä on tänään urheilupäivä koulussa - vai onkohan, kun vettä tulee kuin sitä kuuluisaa aisaa.