Ja samanverran aikaa puunata, pyykätä, siivota, sotkea, ostella, paketoida, tervehtiä ja tervehtyä.

Mutta mieli on hyvä, lämmin, hellä ja stressi ei iske näistä jouluasioista ainakaan. Mun joulusiivouksenikin on varmaan maankuulua jo, koska sain siihen viittaavan hupitekstarinkin tässä päivänä taannoisena! (Se kuului jotenkin lyhenneltynä näin: joulun saa tehtyä kätevästi niin että ripottelee joulumausteita pellille ja lykkää kuumaan uuniin -> jo alkaa haista leipomukset. Ja kastaa villasukan toluun ja paiskasee sen  sohvan alle, niin jo on tupa puhtoisen tuoksuinen. Nih. )

Tänään on lapsilla lyhyt todistustenhaku vaan koulussa, esikolla sentäs oikein jotain ohjelmaakin siellä. Lähden kohta hakemaan likkasia ja sitten menevät mummulle pipareiden tekoon. Mää käyn sillä aikaa kaverilla kahvittelemassa kahden pienimmän kanssa, vaikka oikeesti aika olis pitänyt käyttää paketoimiseen... mutta mää käytänkin sen itseni hoitamiseen. Tuntuu että koko maailman tökkäsyt pistää aina meikäläiseen ja korvaankin sattuu. Otin jopa illalla imetysystävällisen (=tehottoman) tabletin, mitä ei joka vuosi edes tapahdu. Olen lääkityskammoinen ihminen, johtuen lähinnä siitä tutkimattomasta syystä että mulle tulee useimmista lääkkeistä entistä pahempi olo. Siinä saa sitten aina harkita että kumpaako kärsii mieluummin, sitä alkuperäistäkö vaiko lääkkeestä johtuvaa.

Tän postauksen ajattelin tehdä näin aamusti, kun mitään humahusta ei ole vielä ehtinyt tapahtua. Ettei joku luule että meille ei tule joulurauha ollenkaan. Tulee se, kai se oikeastaan jo vähän onkin.

Voisko muuten joku laki tai asetus kieltää miehiä kantamasta tyylittömiä tv-tuoleja olohuoneeseen. Mulla on repivä olo, kun haluan noi toolit pois, ne on rumat ja kamalat ihan missä vaan ympäristössä, saati meidän ihan eri tyylisessä... mutta ukko ne oli kiikuttanut mun kaupassa ollessa sisälle ja lapset vallanneet ne ihastuksissaan. Ole siinä sitten ilkeä ihminen ja vie lapsilta istuimet. Tontut ruksaa mun kohdalle muistikirjaan suuren ja paksun rastin kohtaan "epäreilu". Ei meille mahdu edes kuusi kun on tuolit tiellä (tähän voisinkin vedota...)

Yskittää, sellasta kuivaa kakomista. Nyt täytyy mennä pukemaan noi pötköt autoon, otanpa joululevyn mukaan ja soitan sitä koko matkan, kun ei kerta voi radiosta soittaa joulumusaa niiltä kanavilta jotka meidän katvealueella kuuluu.