Parnassossa on Petri Tammisen naama. Tiedän kyllä kuka hän on, tai ainakin mitä hän tekee ( eli siis: kirjoittaa), mutta hassua sinänsä etten tietäisi ilman lapsiani. Lapsien johdosta lukukokemukseni usealta vuodelta on sijoittunut vauvalehtimaailmaan ja siellähän maailmassa kyseinen herra Tamminen kolumnoi pitkään. Siitäpä hänen kirjoihinsakin olen äkännyt tarttua - kas, tuttu nimi, kuin joku jonka silmämääräisesti tuntisin - ja vähän pettyäkin. Sen lisäksi, että itse kirjoitan aika tylysti niin tykkään vielä lukeakin tylytynkäistä tekstiä. Seitsemänsivuiset selostukset kuinka viljapellot heiluivat hulavati lallaa elokuun tuulessa ja oi, tapettikin oli jotakin sinivihreänkeltaisenkukertavanpunervaa sävyä aivan kuten päähenkilön alahuulen ylempi osakin silloin kun hän sanoi sulotenhoisella äänellään jotakin, niin saavat minut suorastaan kirkumaan kofeiinia tai kirvestä tai ihan mitä vaan joka veisi pois siitä tilanteesta. Enkä minä tarkoita että ne seitsemänsivuiset selostukset olisivat huonoja! Ei toki, en itse pystyisi edes seitsemään riviin. Kunnioitan ja arvostan laajaisalla sana-arkulla kirjoittavia kuin kaikkia muitakin. Omaan tiksahtelevaan mieleeni vaan iskee lyhyt ja sarkastinen pajatus. [Enkä kyllä tarkoittanut tuolla sitäkään, että Tamminen kirjoittaisi monisanaisesti viljapelloista, tai mistä minä tiedän vaikka kirjoittaisikin. Tarkoitin ja tarkoitan edelleen, että kaikki paria sanaa pidemmät ajatukset tuottavat minulle hankaluuksia jaksaa ymmärtää.] Pyrinkin haalimaan itselleni koottuja teoksia ihmisten kolumneista ja sitten käperryn lukutuoliini hymähtelemään niiden ytimekkäälle läpätykselle. Jos läpätys on surkeaa, niin se onneksi loppuu hyvin pian. Jos se on hyvää, sen voi aina lukea uudelleen ja nyökytellä olevansa juuri samaa mieltä sen tekijän kanssa.

Tiedän, että mieltymykseni lyhyeen tekstiin juontaa myös pitkään jatkuneeseen vauvoittumiseeni. Kun ajatus katkeaa muutenkin kokoajan, niin on hyvä jos luettu asiakin on tiivistetty muutamaan sanaseen.

Ja kuin vakuudeksi tuolle lauseelle, tämäkin katkeaa nyt iltatoimituksien yyberkovaan mekkalointiin, jonne tarvitaan äitiä vaimentimeksi.