Melkoinen ilma. Ihanaa! Mä rakastan tälläisiä tuiverruksia, kun ei tarvitse olla tuolla tienpäällä. Vielä. Pian mennään Asserin päälääkäriin eli näyttämään sitä vähähiuksista laikkua neuvolaan. Kaksi nuorinta koisahti just, joten hetki tässä on vielä aikaa ennen menoa - ja miehen tuloa lapsenvahdiksi. Ramasee, mutta ei auta torkkua. Eilen simahdin noin viideksi epätietoisuuden minuutiksi sohvalle ja siitä virkoaminen oli työläämpää kuin väsyneenä hereillä pysyminen ilman nokkaunia. Kun Oliver (ja kuka vaan lapsista) oli ihan pikkunen vauva, niin sitä pystyi nukkumaan hyvää unta vaikka vaan kymmenen minuuttia ja oli kuin uudestisyntynyt. Nuo hormoonit ei enää meikäläisessä asu, vaan vaadin tuntikausia hirrenvetoa or nothing at all. Oliver on koittanut pitää tosta nothing-puolesta huolta ja heräsi "yöllä" kukkumaan ja kiekumaan ja mä yritin kaikkeni sen kanssa, ajattelin että kyllä se aamu pian tulee. No hiukan sai odotella, kun kello oli vasta vähän yli 23... Aamu alkoi tänään oikein reilusti aamun puolella, kello kuusi katseltiin ulkona möyryävää lumimyräkkää. Tosin ihmetystä aiheuttaa hieman se mistä ilmassa kieppuva lumi on peräisin, kun ei sitä maahan ole kuitenkaan senttiä paria enempää pakkaantunut. Vai onko se vaan sellaista lunta joka lentää kokoajan, ei laskeudu ollenkaan?

Tunnustanko? Kai se paree on :) Lauantaina mennään katsastaan yksi poni *ei kerrota kellekään*