Tämän jälkeen ei paluuta ole joulun suhteen ja hyvä niin. Aika vähän on mitään yltiöhössötystä edes näkynyt -semminkin kun ei käy oikein missään. Uskaliaimmat naapurit laittoivat valoja pihoihin ja ikkunoille viikko sitten, mekin kyllä laitettaisiin jos vaan löydettäisiin ne sarjat. Kai täytyy taas hakea uudet... jonain vuonna mua vielä lykästää ja koko (miehen piilottama) kätkö paljastuu ja sitten on metsän täydeltä valoa ja lamppuja *toiveuneksuu*

Ärsyttävää muuten, kun yhtäkkiä kirjoittaessani kaikki katosi. Kiva takoa tunteella uudelleen kaikki, ei oikein onnistu nyt.

Hannan blogissa oli juttua olemattomista äänistä joita kuulee (muulloinkin vissiin kuin joulun alla) ja mä olen tämän jo ajat sitten huomannut myös itsessäni, varsinkin kun kuivaan hiuksiani kuivaajalla. Surinan läpi muka aina kuuluu lasten parkuhuutoa ja puhelimen ääntä. Kun sammutan vikineen onkin ihan hiljaista, tai no ainakaan ei huudeta. Ja masiina päälle - "väääääää" kaikuu korvissa edelleen. Kummallista. Jari Tervo kertoi Isänpäiväkirjassaan kokevansa saman ilmiön suihkussa. Ehkä se on joku kemiallinen juttu joka kehittyy Vanhemmille, varmuuden vuoksi...

Viime yö oli tiukka, tai teki tiukkaa, miten sen nyt ilmaisisin. Oksetti ja yökötti ja uni ei tullut ja silti olin naattipoikkiumpiväsynyt. Kiepuin ja olin kieppumatta, muovasin tyynyä yhä uudelleen ja äyskin meistä hengittämään toiseen suuntaan. Joo, ei ole helppoa silläkään...

Aamulla sain juotua kupin kahvia ja järsittyä leivän, sen jälkeen taas katosikin malekin kaikki into tästä kehosta. Lattialla ( ja varsinkin jättisuurilla villamatoilla) on kasapäin karvoja ja ne pitäisi komentaa poistumaan ennen aamupäivävieraiden saapumista. Ikävämpi juttu pienten lasten siellä kieriä, kun ei ole edes kylmä että ylimääräistä villakerrosta tarvittaisiin. Mutta kun en jaksais. Oiekammin, en viitsis. Laiskottaa. Tarjottavatkin on pakastemuodossa, pasteijoita ja no, mustikkapiirakan ajattelin niistä pakastehommeleista vääntää myös. Siinä ponnisteluni sen suhteen. Onneksi ystävä on ymmärtäväistä mallia, itsekin viiden lapsen äiti.

Jos musta ei kuulu mitään päiviin, olen kaatunut joulukaaoksen alle kylän kaupalla tänään. Tulkaa kaivamaan esiin, olen se tonttulakkipäinen jonka käsi on kouristunut glögikannun ympärille.