Kummallista kesäilmaa. Tosin eilen oli hetken aikaa kiva ja me vietettiin kesä silloin. Levitettiin peittoja nurmelle ja köllöteltiin ja ryystettiin mehujäitä. Oijoi, kun olikin hiki ja kuuma ja niin ihana! Jonnekin jalkkistreeneihin se ilma sitten jäi, koska sieltä tullessa olikin jo vilpsa ja grillin ääressä piti olla pitkähihaista päällä. Kasvatushirmu kertoo nyt tässä kaikille, että Oliver 1v söin sitten makkaraa ja aika paljon. Ja joi muuten mehuakin päälle. *lyhistyy syyllisyyden taakan alla*

Olin muuten taannoin katsomassa Sinkkuelämää leffankin, se oli juuri sellainen kuin odotinkin olevan. Yhtä kohtaa tuli naurettua oikein reilusti, muuten lähinnä haikailin vain suurkaupungin sykkeeseen. Joku siellä just nyrjäytti silmänsä kun luki tuon ; mitämitä, paatunut maalaismöllö haikailee kaupunkiin? Joo, mä olen ehdottomasti kaupunkiMATKAILUN kannalla, kiva käydä hetken aikaa kopistelemassa kivikatuja ja niellä ja yskiä sitä pakokaasua ja katsoa tilkkupalan verran korkealla näkyvää taivasta siellä jossain - ja jatkaa kohti vilkkuvalojen sykettä. Se on hetken huumaavaa, se menee hyvin nopeasti ohi ja kuinka ihanalta kotiinpaluu tuntuukaan.

Kaikenlainen kirjoittaminen on jäänyt viimeaikoina vähemmälle, olen koittanut hiukan "lomailla" töistäkin, syksyn tullen puhti kasvanee *kumeaa naurua*.Täällä kotona asiat on ihan siedettävästi. Pieni klöntti tuntuu kurkussa, mutta kyllä se siitä laskee kun aikansa vaan nielee.

Kerroinko muuten että olimme Suomen Turussakin? Mentiin päiväreissulle kiertelemään Aurajoenrantoja ja syötiin kalapaikassa ja jätskiteltiin laivan kannella. Kiva ja rentouttava reissu. Tullessa poikettiin Alastaron moottoriradalla kahvilla ja katseltiin muutamia harjoittelijoita. Oliver osoitti olevansa todella lunki mies (sitähän mää olen aina sanonut) kun ei hätkähtänyt pahimpiakaan kaasuttelijoita, vaikka isommat hätkähtelikin. Oliver vaan katsoi kulmat rypyssä ja seurasi vaativalla katsella kulkua radalla *khih*.

Mä rakastan iltoja, kun tuulinenkin päivä tyyntyy ja taivas rusottaa punaisena joentakana. Oliver nukahtaa syliin muutama suloinen hikipisara nenänpäällä, pienet pulleat jalat kuitenkin jo vilpoisina. Kuinka ihana on laskea sellainen uinuva lapsi sänkyyn ja peitellä sinne lämpimään, katsoa kuinka toinen hakee hyvän asennon ja uni on lempeä. Ja aamulla tuo samainen pörröpää sanoo höö hyvin hellästi ja läppäsee kädellä äidin hereille, painaa sitten pään ihan kiinni ja hetki vielä köllötellään, annetaan aamun tulla, ollaan siinä toistemme lämmössä. Onni. Äidin onni. Yksi niistä.