Yö meni päin ketunhännänalustaa. Ilari ulvahteli kokoajan ja rynki sänkyään kuin syyttömänä tuomittu vanki kaltereita. Ja raihi. Peitot lensi, lakanat lensi, vaan ei lentänyt herja *oi kun olikin hyvä vitsi...* Tiä mikä sillä on aina välillä, vai onko se vaan ton luontoinen. Samanlaisia slaageja poika saa päivälläkin mutta niiden vaikutus ei ole sama kuin yön pimeydessä umpiunesta heränneelle yleisölle. Eilen huusi ruokapöydässäkin, meinasi lautanen lentää (äiti oli nopeampi), meinasi poika lentää syöttötuolinsa kera (äidin jalka oli nopeampi) ja lopulta aikansa kiihdytettyään itseään otti lusikan käteensä ja alkoi popsia keittoa. Ihan muina miehinä. Tuollainen se on *osoitaa sormella poikaansa*...Huoh.

Alkuillasta saatiin autot käyntiin ylimääräisen auton avustuksella ja mies melkein itki, kuulemma teki niin pahaa autojen puolesta se junnaus. Iltamyöhäänkin päivitteli että kyllä ne kärsi voi hyvänen aika...Onneksi pääsin muistotilaisuudesta pakenemaan, kun posottelin yläasteen vanhempainiltaan ja sain siellä ihkuja Runebergin torttuja kaffen kera, joten mikäs mun ollessa. Yritin lyöttäytyä tuttujen naamojen sekaan sen jälkeen kun ensin olin luullut oppilaaksi koulun virkavapaalta saapunutta rehtori(tart)a. En sentään ääneen mitään sanonut, eikä sanoneet muutkaan, kukaan vaan ei kiinnittänyt mitään huomiota pieneen villapaitanaiseen kahvijonon kupeessa. Kunnes mä luulin tyypin haluavan ohittaa masiivisen jonon ja hymyilin sille ja sehän ojensi vieterinä kätensä ja esitteli itsensä, mun jälkeen sitten koko loppujonollekin. Aika hyvin, vaan noin puolet porukasta jäi kättelemättä. Kyllä se siitä, oppii. Itse illan anti oli sellainen, että ilmankin olisin ollut yhtä viisas, mutta tulipahan nähtyä remontteerattu kässänluokka ja musiikinluokka joka näytti äänitysstudiolta. Kuulemma siellä on tehtykin levyjä. Jaa, me vaan laulettiin kirjasta joka armas tunti ja teknisyyttä oli ehkä yhdeksännellä luokkaa taloon tullut mikrofoni.

Tänään on taas kylmä, mä olen pahalla tuulella ja vieraita olis tulossa. En mä siks ole pahalla tuulella, vaan väsymystäni. Ja kun mä en mielestäni tunne kunnollisia vauvanliikkeitä. Ja kun mä en voi mennä suihkuun kun vesi on kylmää. Ja kun mä valitan kokoajan enkä ole tyytyväinen vaikka asiat on ihan hyvin. *murisee itselleen*

Koira petaa itselleen sänkyä sanomalehdestä, on hiukan verran surkean näköinen. On sillä oma mattokin, mutta kun se ei käy. Sitä mulkoillaan ja kierretään kaukaa, mutta pöydältä vohkittu aamulehti pedataan ärsyttävän rapinan säestyksellä rappujen alle makuualustaksi. Sillä on kylmä koska se joutui käymään noin kymmenen sekunnin ajan ulkona. Oli kyllä aika taitava, kun suunnilleen käpälät ilmassa kykki asioillaan. En pystyisi samaan :)