Mulla ei ole kauhean vanha kone, olisko joku puolenvuotta ikää tälläkin ja nyt jo vetelee viimeisiään. Mä varmaan saan nämä töppösormillani kaikki hajoamaan... Monenmonenlaista vikkaa vikkaa, ei auta edes korjaajasedät. Voivoi. Huonoimpana asiana lienee se, että osa ruudusta on ihme viivoituksen peitossa, näytössä siis jotain posahtanut. Eikä toimi kuvansiirto, eikä moni muukaan asia. No, maallista tämä vaan. Kunhan kerroin. Laitetaas tähän sitten vanha kuva kun uusia (kohta jo vanhoja nekin) ei saa siirrettyä :

Kesän tekemisiä: on siitä jotain hyötyä että piha on rytömylläkkä -helppo löytää matoja!

Viimeyö meni valvoessa. Vauvapoikanen kitisi ja vinkui - ja alkoi jumpata kyynel poskella joka kerta kun laitoin valon. Voi mun poikaani! Varmaan nyt sitä mahatautia hälläkin, ihan selvästi kipuilee vatsaansa. Onneksi ei kokoajan näytä sattuvan, kun jaksaa tsempata hymyineen aina välillä. Poju on siis alkanut urheileen oikein kunnolla ja vetelee kuperkeikkoja. Ei ole kuulkaa kovin suotavaa tuonikäiselle. En taida mainita neuvolassa asiasta mitään, ettei teehoo menetä yöuniaan. Muutama kuukausi sitten oli jo jälkeenkin päin miettinyt mikä meidän lasta vaivaa, kun oli niin kiinnostunut tyhjästä pöydästä sylistäni käsin. Oliver siis ojenteli käsiään innoissaan ja tohkeissaan pöytää kohti. No tämä poika nyt vaan tykkää kun valo heijastelee kiiltäviin pintoihin ja tulee kuviot esille, rapsuttelee kotonakin lattiaa aina välillä ihan intoa hohkaten. [Mikähän se toinen vahtoehto olisi ollut? Että lapseni näkee siinä jotain mitä me emme näe? Mutta sehän olisi hienoa! Mielikuvituksen uusi tuleminen!] Jätetään voimisteluliikkeet siis mainitsematta *virn*

Ritva Santavuori lärpätti telkkarissa aika heiveröisesti aiheuttamastaan mielipahasta. Aamu-tv:n jälkiviisaissa ,oliko se viime viikolla ,kun päästi suustaan kommentteja USA:n presidentinvaaliehdokkaiden ehdokkaista, varsinkin tästä Obamasta. Sanoi hänen isoäitiään rumaksi, neekerin näköiseksi jolla on gorillan nenä. Ja mielensä pahoittaneille katsojille totesi äsken, että toivottavasti pääsevät tästä pian yli jatkamaan elämäänsä... Huh. Olen kyllä digannut Santista aiemmin juuri siitä, että sanoo asioita niiden oikeilla nimillä, MUTTA nimenomaan asioista. Ihmiset itse ovat hieman eri asia. Kaikilla ei ole, eikä pidäkään olla, niin paksua ja parkkiintunutta nahkaa. Ei paljon auttanut että Santis kertoi kannattavansa Obamaa. Liian vähän ja liian myöhään...

Meillä valvotti muukin kuin vauva. Koira jostain syystä vinkui pihalle jatkuvalla syötöllä. Ja välillä mä laahustin päästämään, välillä en, välillä päästin , välillä en.... Kuuden aikaan päätin että olkoot siellä. Ja sitten valvoin vauvan kanssa tunnin, jolloin poika simahti kuin napista painamalla ja kello pärähti soimaan (eikä hän herännyt siihenkään). Ei voinut muuta kuin nauraa *toinen vaihtoehto olis ollut itkeä* Olin kovin hidas koko aamun: en ymmärtänyt yhtään kenelle laitetaan hiuslenksu ja missä mun kahvikuppinikin oli ja kuka konttasi pöydänalla etsimässä jotakin. Kaikki kuulemma ehtivät velvollisuuksiinsa ajoissa, mutta mun aivoni eivät edelleenkään toimi oikein kunnolla *haaahhah, onko koskaan?* Mies vielä soitteli työasioista, jotka mä hoidan täältä kotoa käsin... pakko oli soittaa takaisin ja kirjata keskustelu ylös pääpiirteittäin. Ja keittää lisää kahvia! Mutta kauppaan pitäisi lähteä, saas nähdä mitä mielenkiintoista sieltä tuon tullessani. Varmaan pomeranssinkuorta ja MrMusclea.

Näin unta että olin sisustanut meidän firman tehdaspuolen suurinpiirtein bordellin näköiseksi (tai sen näköiseksi kun bordellit esimerkiksi kirjallisuudessa kuvataan). Pitäisköhän mun lukea muutamia sisutuslehtiä uudestaan ja ajan kanssa, ettei meidän työntekijät tikahdu nauruun. Tai myötähäpeään...

Nyt otan kuitenkin tuon vauvelin syliini ja painan nenäni littanaksi siihen siloiseen poskeen. Nuuhkutan ja suukotan. Ja isompia kans.