Onpa kaunis aamu! Lehtikään ei näytä liikahtavan ja aurinko paistaa. Eilen oli iltaamyöden niin kova puhuri, että hyvä kun ei poni lentänyt naapurin allergikon maille...*no hyvä ettei*. Me käytiin koko lössi kaupoilla ja haettiin iso teltta vanhan ja hieman kärsineen tilalle (ihan hyvä se oli , hiukan oli päälikuori hapertunut ja rispaantunut, mutta kyllähän pelkällä sisätelttaosallakin pärjäis, vai miten se oli....?).

Kävin myös töissä (mikäs loma tää tämmönen on) ja olikin komiaa olla siellä ilman lapsia, pystyin ihan JOKA solulla keskittymään palaverointiin - yleensä ainakin yksi anturi meikäläisestä kuuntelee lasten puuhia kun "askartelevat" naapurihuoneessa. Enemmänkin vois siellä olla ja siellä ollessa tulikin sellainen olo, että joo kyllähän mä vaan, MUTTA kun ajelin kotiopäin niin kamala itkuolo kasvoi ja ajattelin että en kyllä IKINÄ kestä olla lapsista erossa - mun pikkuisistani - vielä koko päivänmittaa. Isommilla oli hauskaa kun kerroin, että jos iskä olis lasten kanssa syksyllä välillä äidin mennessä töihin, niin huvittuneet pyrskähdykset pääsi jälkikasvulta ja esikko huokaili ja käski mun vielä harkita. Varoittelevalla äänellä maalaili kuvia yöpaitaisista koululaisista resuuttamassa koulussa ja siitä päivittäisestä ruokapuolesta... No, katsotaan nyt!

Lasten uimakouluviikkokin alkoi ja kesäleireille ilmoittautumiset myös. Tänään olis flikoilla jalkkismatsikin, kunpa muistaisin sen vielä illalla... Nyt äkkiä juomaan viimeinen kupillinen kaffetta ulkorappusille ja sitten uimahallikeikallle!