Olin eilen niin niin helpottunut esikoisen asioiden järjestymisestä, että tänään olikin sitten aika käydä kurkistamassa miltä näyttää pohjalla. Itku ja ikävä kuristi kurkkua ja teki mieli tarttua puhelimeen ja huutaa sinne että "tuu lapsi kotiin!!!!". Ihan järkky olo. Jokainen pöydille jätetty lehti, kuivauskaapissa ollut kuppi, ihan kaikki muistutti niistä hyvistä hetkistä. Kieriskelin murheissani ja kituutin aika pahoissa mietteissä. Mutta sitten terapoin ihan itse itseäni ja muistelin niitä törttöilyjä ja täristyjä öitä ja kauhusta kankeita sisaruksia. Kun oltiin tultu siihen tilanteeseen että näin ei voitu kertakaikkiaan enää elää. Kun kaikki nyt menee hyvin, niin sitten on kaikki hyvin. Niin hyvin kuin voi olla, ideaalimpaa perhettä meistä ei saa, mutta sille ei nyt mitään voi. Olemme silti vahvoja ja yhdessä, vaikka emme olekaan kokoajan yhdessä maantieteellisesti. Viestit kulkee ja puhelimet soi ja jutustelu kulkee. Tulevaisuudesta ei ole hajuakaan, voihan olla että esikko notkahtaa jossain vaiheessa, mutta sitä murehditaan sitten. Nyt kaavitaan ihmisyytemme jälleen kokoon ja koitetaan nauttia vaikka ihmeellisen lämpimästä tuulesta joka meitä on tänään tuiverrellut. Nää lapset täällä näyttävät olevan hyvässä kondiksessa, en silti sano että tämä ei olisi vaikuttanut heihin, mutta näyttäisi siltä että tämä on ollut kuitenkin ratkaisuna yllättävän hyvä tähän tilanteeseen. (Helppo sanoa, koska oli myös ainoa ratkaisu.Ehdottomasti.)

Mies lähti viemään lapsia taas uimarannalle, olivat siis eilenkin siellä iltapulikoinnilla. Kunnan rantasauna on vielä tämän viikon lämmin ja vesi oli kuulemma tosi ihanaa - ei ollenkaan kylmää. *hrrr* Minä koitan kulutella aikaa kotosalla Olivertsin kanssa ja todellakin siinä olen onnistunut : eilen mentiin sitten vähän pihallekin muka fiilistelemään kaksisteen ja Olkkupolkku nappasi  yhden viheriäisen kävyn käteensä ensi metreillä. Mikäpäs siinä muuten, mutta siitä tursusi litra NIIN TAKERTUVAISTA PIHKAA pojan käsiin, että toiselta jähmettyivät sormet toisiinsa kiinni. Ja kohta oli minunkin käpälät liisterissä ja sitten me tahmatassut koperrettiin itsemme sisälle ja pestiin puolentuntia toisiamme ILMAN TULOSTA kunnes mies onneksi astui ovesta sisään ja kehotti käyttämään voita *fiuu*. Hetken meinas paniikki olla tulossa siinä pihkaliejussa... Tänään siis ei mennä lähellekään käpyjä *virn*