Suunnilleen tuolta tuntui, kun Oliver heräili ensin pitkin yötä ja sitten lopulta klo 5 päätti että aamu on alkanut. Kaikenlaisella yritettiin saada aikaa kulumaan ilman että pidettäisiin kovin suurta meteliä itseistämme. Katseltiin hetki ikkunasta joutsenia rannalla, nekin heräilivät mytyistään - nukkuvat meinaan jään reunalla päät piilossa sellaisina valkoisina myttypalloina siistissä kahdenkymmenen rivissä - ja ottivat sitten aamu-uinnit melko raikkaassa vedessä. Me kierrettiin keittiötä, tai minä keitin kahvia ja Olkku hoiti sen kiertämisen. Joka nurkassa oli nuohottava ja joka kaappia koitettava auki. Muutaman jopa sai, muun muassa jääkaapin alalokeron jossa on perunoita. *ou jee* Kyllä se aika siinä sitten kuluikin, kissan anatomiaa tutkimalla varsinkin. Lopulta itse tutkimuskappale vaan halusi poistua näyttämöltä ja siirryimme aamusössön syöntiin (ja siihen kahvinjuontiin...). Perheellä oli ihmettelemistä kun kömpivät köökkiin, että me oltiin siellä ihan täydessä touhussa. Kerrankin ehdin oikein kunnolla paneutua tyttöjen kampauksiinkin, kun olin jo saanut sitä kofeiinia ja letitin tyttösille komiat palmikot. Menivät meinaan kaikki kouluun, sanoin että tulkoot takaisin jos tuntuu kipeältä. Eilenillalla jo ottivat esimakua ulkoilmaan kun kävivät pyöräilemässä vähän (joo, siis täällä ei todellakaan ole lunta vaikka pakkasta onkin). Ihana auringonpaiste, meinaan kyllä mennä tänään poikienkin kanssa ulkoilemaan, edes hetkeksi. Tullaan sitten pikapikaa takaisin jos yskähtely ottaa vallan.