Joella on sumua. Muutama hassu vesilintu lipuu siellä hiljalleen, kevätlinnut tirskaavat pihapuissa asioitaan ja hevoset höyryävät pellon takana. Vehmas havu tuoksuu ihanalle, vaikka orava onkin tiputtanut uutta kasvustoa ahkerasti kuusten juurelle.

Jos olisin puu, olisin kuusi.

Kävimme perhekerhossakin pitkästä aikaa, oli valokuvaus. Hyvin meni, kuulemma poikien ryhmäkuvastakin tuli ihan käypänen *sanoi kuvaajasetä*. Tulomatkalla hain apteekista 0,5 % hydrokortisonivoidetta Oliverille, kaulan iho on niin paha. Olen ihan neuvoton sen asian suhteen, kun ei kukaan tunnu tekevän mitään, enkä tiedä mistä pitäisi aloittaa asian tarkempi selvittely. Voi tietysti olla että se on VAIN atooppista ihoa (ihottumaa) - niin ne suhdanteet muuttuu!! Vähän aikaa sitten tuo atooppinen iho oli Suuri Paha, nyt se on lievin kaikista asioista mitä mieleeni tulee. Kerhossa oli äiti jonka lapsella OLI atooppinen iho ja äidin mukaan meidän Oliverin on "tosi paha" ja heillä ei ole mitään tuohon verrattuna. Masennuin ihan täysin, monestakin syystä. Mikähän Oliverilla nyt on? Onko se allergiaa? Jos on niin mille? Miten voi allergisoitua jollekin yhtäkkiä kun ei elämän ensmmäisiin viiteen kuukauteen ollut mitään ja sitten paff - kaula punainen? MITÄÄN eriskummallista ei tuolloin tapahtunut, muutakuin että tuli kylmemmät ilmat. Tämä puhuisi atopian puolesta, MUTTA kerhossa ollut lääkäri sanoi että on kyllä aika paha ja ihmetteli mitä se on. Pyysi kokeilemaan tuota kortisonia. Olenko minä jotenkin pitkittänyt lapseni kärsimyksiä, jos hän on itkenyt kutinaansa öisin? Mitä minä voisin tehdä enemmän? Olen rasvannut niinkuin on käsketty, mutta ei se tunnukaan enää auttavan. Iho elää omaa elämäänsä ja kun luulin että joku tepsii, niin ei tepsikään. Miten minun pitää ottaa asia esille lääkärin kanssa, kun puheitani allergioista ei kuunnella... Tuntuu vaan niin raskaalta ajatella pikkuista Päivänpaistettani, joka urheasti yrittää olla aurinkoinen poika. Kunpa saisin hältä tuonkin kärsimyksen pois.

Eilen illalla lapset osoittivat hurjaa keksittymistaitoaan ja muovailivat kaksi tuntia uusilla muovailuvahoilla - Ilarikin! Laitan kuvia ikuistetuista taideteoksista, kunhan saan johdon käsiini (on tuolla huoneessa missä pikku Oliverpoikanen nyt nukkuu).

Rakastan perhettäni niin että meinaa itku tulla, kunpa en koskaan menettäisi tätä porukkaa.