Eilinen oli oikein onnistunut päivä, ihmekös, kun alkoi niin hyvin :D *vieläkin naama loistaa*

Kävin ystävättärellä kyläilemässä ja kotona tein lihapullia lapsille ylläriksi - kaikki meni heti paikalla, vaikka oli perunaakin kyytipoikana. Meille tarvii olla varmaan kaksi kiloa jauhelihaa ihan arkipäiviksikin että riittää.

Patistin miehen tallihommiin heti töiden jälkeen että jäisi illasta aikaa olla enemmän yhdessä (hereillä) ja itse vein tyttöjä kuoroharkkoihin ja kipaisin kaupungissa siinä välissä (tunti tiivistä aikaa matkoineen käytettävissä). HYVIN sain asiani toimitettua. Siitäkin huolimatta että koko kaupunki oli samassa kaupassa ja varsinkin parkkipaikalla. Kävelin suoraan ensimmäiselle tangolle, siinä luki ale -50 % neuleita naisille ja lapsille. Kaikki mitä käteeni otin, oli meikäläisten kokoa. Vielä miehelle paita, esikolle kaulahuivi ja paita normitangosta ja suklaatia hiukan. Maksoi reilut viiskymppiä, siis kuusi vaatetta+ huivi ja suklaat.

Kuoron jälkeen käytiin tyttöjen kanssa ruokakaupassa vielä ja sitten kotia, yhtämatkaa miehen kanssa, joka tuli tallilta. Sopivasti kantamaan mun kimpsuja ja kampsuja! Ilta meni hienosti sohvalla torkkuen ja mussutellen kaikkea kivaa, mitä lapset meille kokkasivat (tekivät hampurilaisia ja oikein salaattiakin välissä ja kaikkea - nam!). Myöhemmin illalla kun mies oli laittamassa porukkaa hammaspesulle yläkerrassa, alkoi kuulua ylhäältä ihme naputusta lattiaan (siis alakerran kattoon). Ihan kuin joku jalalla takois. Välillä se lakkasi ja taas: dum-dum-dum-dum-dum... Koirakin alkoi haukkua kummissaan ja mä karjuin että mitä ikinä teettekin niin lopettakaa se heti. Oli pitkään hiljaista ja taas sama dummutus. Alas tullessaan (kun oli siis putsinut ja peitellyt lapset) mies nauroi ihan kippurassa , että olisit nähnyt kun Asseri pelasi jotain örkkipeliä pleikkarilla. Seisaaltaan. Ja örkkien lähestyessä oli toinen jalka alkanut rummuttaa lattiaa kuin jäniksellä! Mies oli yrittänyt hillitä pojan vipattavaa raajaa, mutta ei kuulemma mahtanut mitään! Jännityksen tuoksinassa oli aina jalka alkanut vipattaa ja poika sanonut ettei pysty pelaan jos jalka ei saa mennä noin!  *ihana!*

Myöhemmin illalla itkin sitä adoptio-dokumenttia taas ja sitten nukkumaan. Nyt onkin aamu jo niin pitkällä että kohta alan kuorimaan muusipottuja valmiiksi, sillä päivän valjettua painumme pihalle nauttimaan niistä parista sentistä lunta jota siellä vielä on! Hyvä sitten tulla vaan vääntelemään hellanlevyjä päälle ulkoilun lomasta. Uunimakkaratkin tulevat melkein itsekseen.

Illalla viedään muutamia paketteja ja ajattelin kutsua yhden pariskunnan glögille, jos ovat maisemissa. Joulujännitys on yllämme, kivaa!