Haisoo valkosipuli. Ja se ei ole ollenkaan minun vikani. Jollain rainbowlla on logiikassa korjaamisen varaa: jos on patonki jossa on saa...paljon valkosipulia ja vähän jotain vihreää niin sen nimi on yrttivoipatonki. Ja patonki jossa on vain vähän valkosipulia on valkosipulipatonki. Ja kun sitten otin tuon YRTTIpatongin, sainkin koko kämpällisen valkosipulin höyryjä ja olo oli kuin italialaisen mamman casassa. Huh! Melkein nähtiin tietä pitkin sellainen karavaani kulkukoiria ja metsäneläimiä kulkemassa kuonot ylhäällä hajun perässä meillepäin, niin voimakas se haju oli. Mutta olipahan myös hyvää, ei siinä puolessa valittamista. Nyt höngitään valkosipulihönkyjä sekä meillä että ystäväperheessä, vielä monta päivää...

Mun puhelimesta meni ääni. Siis ei toimi mikään soiva klingutus, ei herätys eikä hälytys eikä mikään muukaan bling blong mikä pitäisi. Värinähurina pelaa ja luurista kuuluu puhetta- kun vaan joku on siellä toisessa päässä. En ole jaksanut viedä mokomaa tohtorille, puolen vuoden ikäinen vehje enkä taas jaksaisi, en. Olenpa siis opetellut värinään reagoimiseen. Se on sitten kummallista! Puhelin on mun taskussa ja olen huomaavinani sen värisevän milloin milloinkin. Se mitään värise. Mutta TUNTUU siltä. Samoin kun se on autossa kojelaudan lokerossa josta räminän huomaa heti auton hurinankin läpi. Ja mä "huomaan" vähän useamminkin. NÄENKIN muka sen hytkyvän.

Sama situatsuuni on kun kuivaan hiuksia hiustenkuivaajalla ja vauva on talossa. AINA sen huutoparku kuuluu sinne hurinaan. Sammutan vehkeen ja talossa on hiljaisuus. Naps kuivaaja päälle ja vininä jatkuu. Eikä kyse ole kuivaajan sivuäänestä, merkistä riippumatta tuo kummastus tapahtuu. ONNEKSI en olekaan maailman ainoa näissä harhoissa, lisäkseni Jari Tervo on tunnustanut kyseisen kuuloilmiön tapahtuvan hälle, hänen ollessa suihkussa. Aina kuulemma silloin poika huusi, siis muka.(Tästä kertoo kirjassaan Kallellaan.).

Neuroosista toiseen: mulle on tullut tapa laskea laitumelta hevoset kun katson ikkunasta ulos tai menen autolla ohi. (meiltä on linnuntietä matkaa pelllon yli laitsalle sen verran ettei ihan jokaisen naamaa erota pikavilkaisulla. Varsinkin kun kaikki ovat punaruskeita mustaharjaisia ja vain yhdellä on läsi eli valkoinen "raita" naamassa). Joskus saan kummallisia lukemia (hevosia siis ON siellä 6 kappaletta). Muutaman kerran laskin viiteen ja kerran seitsemään - blondin logiikalla se on keskimääräisesti 6, joten kaikki ok *virn*. Häntien pituudesta myöskin tunnistelen heitä henkilökohtaisemmin, kuten kuka seisoo kokoajan vesiastian vieressä ja kuka taas on yksinään jossain nurkassa - ettei vaan kantava tamma tai joku muu potilas joka vaatii erityistarkkailua. Joskus mokomat menevät seisomaan NIIN vierekkäin tasajalkaa ettei kaukaa erota kahdeksi hevoseksi, sitten vaan tiukka tuijotus ilman räpäytyksiä ja hännän eritahtiset heilutukset paljastavat kaksikon *tässä oppii ovelaksi*. Mieshän kerran päästi hevosia sisälle iltapimeässä (tulevat siis puoli-itsekseen suoraan laitumelta talliin kun vaan portit avataan ja YLEENSÄ menevät omiin karsinoihinsa ihan kiltisti)  ja oli katsellut ovia sulkiessaan että mitämitä, yksi karsina tyhjä. Meni ulos huutelemaan puuttuvaa yksilöä - ei vastausta saati näköhavaintoa. Haki taskulampun ja lähti rämpimään koko hehtaarin aluetta läpi että mitä nyt on sattunut kun ei edes iltaruualle ahneus tuo... ja ei mitään. Kauhuissaan lähti soittaan tallilta mulle että yksi on karannut - hypännyt aidan yli koska aidat oli jokapuolelta ehjät ja- kas! Polle olikin toisen kanssa samassa karsinassa sulassa sovussa! Siellä mussuttivat yhteisesti ruokia ja katselivat ihmeissään tallinkäytävällä säntäileviä ihmisiä :) Päät alhaalla kun popsivat heiniä niin ei sitä helposti huomannut montako siellä bunkkasi aina yhdessä boksissa...

Tänäpänä olis tyrkyllä kahvituskeikka kylän kaupassa ja sitten vimmattua naamiaisasujen kokoomista illan vappuhulinoihin koululle, jossa meneekin sitten varmaan koko ilta: aluksi avustan sielläkin kahvituksessa ja munkituksessa (ja sokereiden siivoamisessa) ja sitten paimennan laumaani ohjelmanumeroita katsellen ja lopuksi diskoillaan! Jee! Lapset ovat ilmoittaneet olevansa prinsessa (Julia), noita (Anseliina) ja "joku eläin" (Asseri), mutta saa nähdä mihin vielä päädytään *riippuu niin äidin kyvyistä luoda jotain uuttaa kasasta vanhoja rytkyjä*. Ilarin uhkasivat pukea balleriinaksi, mutta kielsin heti mokoman. Poikaparan polttareihin tai viiskymppisiin on jo nytkin niin myötähäpeää aiheuttavia pinkkipukuisia hempeilykuvia että siinä on traumaa kannettavaksi jo yhdelle miehelle *en mä mitenkään ajattele asioita etukäteen, en?* Päästin eilen muuten suustani sanat "parisuhteen rekisteröiminen" ja sainkin käydä mielenkiintoisen keskustelun lasten kanssa nisitä asioista. Parhaani yritin, mutta saa nähdä mitä meistä taas koulussa mietitään.

Olisko hieno päivä tulossa? Illalla oli vielä myöhään ihanan lämmin ja kostea ilma, hyvin happirikas. Esikko sanoi mua luomuhörhöksi kun liitelin (jysähtelin kuin norsu) pitkin pihaa ja vedin raikasta happea keuhkot täyteen. Kuulemma onkin oiekin hyvä että asutaan täällä syrjässä. Ettei kukaan vaan näe. *niinpä!!*