Tänään PITI avata tamman takapuoli, niin minä ainakin käsitän kun mulle suomeksi sanotaan kaksi viikkoa sitten että kahden viikon päästä avataan, soita silloin . No, soitin, valjastettuani puolen valtakuntaa erinäisiin toimenpiteisiin tulevan operaation johdosta: ei hevosia pihalle- koska jos lääkäri tulee jo aamupäivällä niin mies ei saa sitä tiettyä kiinni laitsalta ikinä, mies kokoajan puhelimenpäähän että kun ilmoitan niin tulee liinoittamaan murmelonsa- minä en siihen etukenoni takia kykene,  sitten koko loppuviikko operaatio varsomisenvalvominen järjestykseen, olkipaalitilaukseen vauhtia jne. Ja sitten se mokoma lääkäri naurelee mulle, että onko varsomisen merkkejä - no eeeeei....- no ei me sitä kuule VIELÄ avata, katotaan perjantaina, jos ei mitään sitä ennen kuulu.... *krääääääkkkksssss* Eihän tässä muuta hätää, mutta MINÄ ja MUN yöuneni, jotka ei muutenkaan ole niin kehuttavat. Muistuttakaa mua etten tee enää ikinä varsoja, ainakaan kiinniommelluilla tammnperäpeileillä. Kamalin jokayö toistuva painajaiseni on aamulla karsinassaan kituva revennyt riekalehevonen...

Aamun kruunasi kymmenen yli kahdeksan joku ihme muistinväläys että oisko mulla muuten neuvola tänään. Joo, olihan se, puoi yhdeksältä. Pikkasen nopiaan pesaisin ITTE jugurttinsa syöneen Ilarin, join aamukahvini, etsin Asserin vaatteet ja kyhäsin itselleni JOTAIN edes päälle. Ja ehdittiinkin vielä ajoissa. Ja sitten siellä oli vastassa terveydenhoitajan lisäksi harjoittelija, mies *huutaa kovalla äänellä*. Kyllä  taitaa olla mun viimeinen raskaus kun kaikki mahdolliset ennenkokemattomat täytyy kokea näköjään vielä tässä lopuksi - just nimittäin puhuin ystävien kanssa että eipä ole moninaisten neuvolatätien joukkoon vielä eksynyt neuvolasetää - ja siellähän se mua odotteli hetsilleen. Oli kyllä mukava ja kiva, ihan sellaisen luotttamusta herättävän oloinen että voisin ihan hyvin alkaa päkeltää hänen läsnäollessaan. Oma terveydenhoitaja vähän pelotteli sitä että tän äidin takia voidaan joutua ensiapulaukkujen kanssa matkaan, että ties mihin tää lapsensa putkauttaa - ja meidän naisten hohottaessa harjoittelijaparkaa ei niinkään hohotuttanut. Ja: maailmahan ON erilainen veikkaahan silmin - laitettiin pystyyn kisa vauvan koosta: harjoittelijan mielestä vauva oli NYT n1,5-2 kiloa (ulkotutkimuksen perusteella), terveydenhoitajan mielestä AINAKIN kolme kiloa jo nyt (kokemuksen perusteella) ja mun kommentti oli vain "pyöreä jotikkä, ei mikään pitkä mutta vankka" (unen perusteella :))) johon terveydenhoitaja totesi että kyllä tällä kuule jalkojakin on ihan tarpeeksi *hih*. Laskeutunut on jo nyt ihan lähtökuoppiin ja sen kyllä tiesinkin, muljuu vaan mutta ei täräyttele - oisko sellainen rauhallinen tapaus? Oisko? Mitenkään mahdollista??!! *noooo, saahan sitä toivoa....*

Tällä viikolla on pikkukoululaisilla retkiä sinne sun tänne, jossain välissä on jonkun hammaslääkäri ja pari kevätjuhlistusta, jalkapallo-ottelu, parit harjoitukset ja loppuaika onkin vapaasti käytettävissä. Ihanaa kun tulee kesä ja harrastukset harvenee? Just katselin kalenteria että koko kesäkuukin yhtä haipakkaa, kunhan sitä johonkin väliin ehtis synnyttään niin hyvä....

Tulispa mies jo töistä, tein pullaa ja oottelen nyt kahviseuraa hänestä!