Kovasti yritän.

Keventää ruokavaliotani.

En varsinaisesti kevennä (kai) lajeja mitä syön vaan niitä määriä. Joskus voisi tyytyä pelkkään pihviin eikä aina tarvitsis syödä koko lehmää...

Aloitin aamun kahvilla ja maukas-näkkärillä, haukkasin kokeeksi ihan pelkältään ja maistuikin ihan hyvältä! En sitten laittanut levitettä ollenkaan, tiesin että jossain vaiheessa otan tapahtuneen kuitenkin takaisin *heeh*

Lounaaksi tein ohuen ohuista broilerin fileistä ruokaa: paloittelin, paistoin öljyssä pannulla ja ropistelin mausteita sekaan (sipulia, valkosipulia, kurkumaa, inaripan suolaa...jne) ja vielä ananaspurkki sekaan. Jätin pois sen tavanomaisen kermalorauksen ja maistui nälkäiseen suuhun silti vallan maukkaalta. Pojatkin söivät lautaset tyhjiksi, lisukkeena oli siis perunaa ja tää broilerijuttu oli niinkuin "kastike". Eilenillalla tehtyä salaattia (ihan normisekoitus vain: jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, raejuustoa, omenaa) oli vähän jäljellä ja popsittiin se menemään siinä samalla. Nyt tosin jo kamala nälkä...

Eilinen meni suht hösselisti, mies vei mun autoa korjaukseen paikasta toiseen, eikä missään löydetty vikaa "muutakuin että joo lämmitys ei toimi". Perjantaina sitten paikka numero 3 kokeilee onneaan. Siihen asti ajelen höyrystyvällä autolla - eli siis en ajele. Miehen maasturi oli eilen mulla hetken, mutta me ei mahduta sinne muutakuin änkeemällä joten se ei sovi jokapäiväiseen lapsien transporteeraamiseen...

Kummallista, puhuin just viikonloppuna esikon kanssa molossikolossimme (isompi koiramme) kasvatta-perheestä, hehkutettiin niiden perheen ilmapiiriä (joka on ihan oikeesti niin ihana että sinne vois jäädä asuun kun siellä käy!!) ja sen semmosta. Eilen illalla sieltä sitten soitettiin! (kyllä ajatuksilla ON voimaa!!) Mielenkiintoinen ajatus tuotiin esiin ja mietimme sitä muutaman päivän.

Tänään olis illalla seurakunnan järjestämä jouluaskarteluilta, jonne olen ilmoittautunutkin, mutta jotenkin väsyttää. Siis fyysisesti. Onniponni kierii, kääntyilee, touhottaa ja möyrii kaiket yöt ja mä en uskalla nukkua ettei poika vaan putoa. TARVITSISI varmaan siirtää hänet pinnasänkyyn, mutta kun en millään raaskisi, mun kainaloista pikku nyytykkääni... Huomenna mies lähtee reissuun pariksi päiväksi ja kaikenlaista homma olis tälle illalle tietysti noiden eläinten parissa... En tiedä, toisaalta tekis mieli mennä, mä kun en ole mikään taitava askarteluihminen niin mulle olis just passelia se että joku osaava opettais! Kun kumminkin tykkään kaikesta itsetehdystä ihan kympillä! (kamala sanonta, mutta tulipahan nyt käytettyä sitäkin...)

Huomenaamulla olis yksi tärkeä asiointikin mutta en tiedä miten mun autoni oikein suhtautuu aamusumussa ajeluun *sekin vielä*.

 

Jaa niin, eilen tapahtui jotain kummallista: esikko laittoi tiskikoneen päälle ja jäi onneksi vielä siihen keittiöön jotain puuhaileen ja huusi kohta mua hädissään sinne. Menin ja voi hyssykät sitä näkyä: tiskikoneen sivuilta tursusi vaahtoa pihalle (tai siis sisälle, meidän keittiöön) ihan turbolla. Ihmeissämme sitä hetki kauhisteltiin ja suljin sitten koneen. Ja kurkkasin luukusta -vaahtoa näkyi koneen sisuksissakin. Laitoin taas masiinan päälle , tällä kertaa huuhtelulle, ja silloin alkoi tlla koneesta silkkaa vettä meidän keittiöön. Kivaa. Suorastaan mahtavaa. Erinäisten seikkojen jälkeen oli kone tyhjä vaahdosta ja keittiökin suht tyhjä vedestä ja vaahdosta ja uskalsimme laittaa koneen uudelleen päälle: ei mitään. Siis vikaa.

Sangen kummallista!

 

Ilari muuten teki eilen temppunsa nro 27 568: mulla oli ystävä kahvilla ja höpöteltiin siinä, kouylulaisia tuli ja meni ja Ilari kulki siinä, kokoajan muka näkyvillä. Vieraan lähdettyä menin keittiöön ja siellä oli kasa hienoa sokeria lattialla ja syyllisen jalanjälki keskelle kasaa painettuna. Mua jopa nauratti! Kurkkasin pöydän reunalla olevaan sokerikkoon että kaatoiko se kaikki tosiaan lattialle ja siellä odotti toinen yllärys: kippo oli täytetty koiran ruokanappuloilla. Olisi siinä ollut vierailla joskus kakistelemista kun olisivat raotelleen sokerikipon kantta ja siellä olisi ollutkin "ruskea yllätys" !!

 

Joko mä muuten kerroin että ostin koirien näyttely/kuljetushäkin, sellaisen suuren, ovh yli 100 erkkiä? Ja laitoin kissan hiekkalaatikon sinne, portin sidoin pienelle raolle ja nyt saa katin toiletti olla rauhassa kaksivuotiaan kätösiltä. Kyllä lapset pitää mielen vireenä ja rahnapussin keveenä...

 

Näissä merkeissä päiväkahville...