Pienet, paljaat pojanvarpaat kipristelee tässä sylissäni. Yhtä pienet ja paljaat pojansormet tavoittelee niitä huiskien ja viuhtoen, välillä kiinni saaden, välillä luovuttaen. Pienestä pojansuusta kuuluu "tsuuuhhhh" ja "hmpppp hmpppp" edellämainittua toimitusta suorittaessa. Ja hymy loistaa. Voiko tälläisenä aamuna olla muuta kuin onnellinen tästä...

Olohuoneesta kuuluu isoveljien aamuinen taistelun tuoksina, 2-vuotiaan ja 5-vuotiaan intressit eivät kovin usein kohtaa.Kahvinkeitin on sammutettu, koiranpissa pyyhitty lattialta (puolentunnin ulkonajuokseminen tarkoittaa kirjaimellisesti ulkonajuoksemista - ei asiointia...) ja vaatteita kokoiltu päivää varten esille. Kohta lähdetään kaupunkiin, haetaan kissanruokaa (for sale only by vets...) ja koitetaan löytää kynttelikköön oikeanlainen lamppu. Soppaperunat odottavat kattilassa kuorittuina ja pilkottuina, illaksi on lettuhillokin muistettu hankkia.

Oletanko että päivä sujuu sulavasti näin? En toki, ne krympsyt on vaan helpompi suoria kun on valmisteluja tehtynä.

Tänään tälläistä. Onnellisen äidin vuodatusta (varpaat jatkavat viuhtonaa vaikka suuhun onkin mennyt jo pikku peukku...)

Kaksvee vauhdissa: