-Sytytellään vielä enemmän kynttilöitä. Nytkin on melkoinen kärtsä iltaisin kun puhallellaan kaikki roihut sammuksiin. Tosin mä olen niin vainoharhainen (tai sitten vaan varovainen) että meillä kynttilät palaa aina sellaisilla alustoilla ja jalustoilla joissa ne ei voi levitä, ellei joku seinä kaadu päälle tai muuri lähde murtumaan. Mikä sekin kyllä tietysti voisi olla mahdollista kun on kyse meistä...

Tänään käytiin katsomassa naapurikaupungissa joulunavauksen ilotulitusta, kun sellainen kerran järjestettiin! Oikein oli hienot näkymät. Vuodenvaihteen jälkeenhän mekin ollaan sitten kaupunkilaisia (monesko kerta jo kun mä mainitsen tän? ...aika mones *virn*) kun meistä muodostuu Sastamala. Jännityksellä odotan alkaako meikäläinen käyttäytyyn (ja näyttäytyyn) kuin kaupunkilaisfrouva konsanaan *haa haa haa ja lehemät lentää*

Oliver oli eilen muuten lauantai-illan saunassa ensimmäistä kertaa naurusuu, kun sisaret kuplutti leluilla vadissa vettä. Ihanasti se nauru levisi meihin kaikkiin, on noissa pienissä vaan jotain sellaista aitoa, että naurukin on taatusti sitä sydämen riemun ilmaisua puhtaimmillaan!

Kuvalisä piti tulla, mutta johdot on hukassa *huokaus*. Osaako joku laskea monesko kerta tänä vuonna kun meillä menee "piuhat uusiksi"...