Viikonloppu meni taas. Lauantaina kierreltiin esikon kanssa pitkin naapurikaupunkeja ja etsittiin kevättakkia ja tossuja tytölle. Kamalasti ihmisiä jokapaikassa, mutta ei mitään ostettavan näköistäkään. Tytöllä on vissiin liian yksinkertainen maku. No, löytyi lopulta sellaisesta nuortenvaateliikkeestä, jonne tytär ei edes ensiksi halunnut (liian kallista, sanoi!!) ja sieltä pongattiin myös kivat mustavalkoiset tennarit, joista oli aiiiina haaveillut. Tuli ihan deja vu - olotila, koska itselläni on samassa iässä ollut ihan samanlaiset! Käytiin myös syömässä epäterveellisesti rasvaista öklöherkkuruokaa ja vietiin kotonaolijoillekin annokset. Illalla kaikki muut lapset paitsi Ilari kävivät harjailemassa hevoset - sama kuin lumipyryssä lapioisi- ja sen jälkeen saivat tervemennä saunan puolelle, savipöly hevosista oli laskeutunut lapsosten naamalle oikein mallikkaasti.

Palmusunnuntaina heräsin heikosti nukutun yön jälkeen ja pirteilin Ilarin ja koiran kanssa aamukävelylle postilaatikolle (400 metrin päähään). Lintujen konsertti oli valtava ja auringonpaiste mahtava. Takaisin tullessamme oli muutkin jo heränneet ja pulpatus talossa lähes yhtä kova kuin ulkona puissa.Esikko meni ratsastuskoulutukseen ja mä aloittelin ruuantekoa: toista kiloa jauhelihaa pihveiksi, omatekemiä lohkoperunoita ja kulhokaupalla salaattia ja porkkanaraastetta. Kuorimaveitsi viuhui ja radio raikasi ja valmista tuli vihdoin kun esikkokin kotiutui. Vaikka ruokaa tuntui olevan paljon, niin kaikki katosi kuitenkin parempiin suihin ja sen jälkeen mössyteltiin hetken mahat sylissä sohvilla - lapset tosin menivät pihalle juoksemaan napurin tyttären kanssa, joka meillä oli muuten melkein koko viikonlopun (tosi kivaa, nää omat ei riitele ollenkaan niin paljon kun on vieras siellä seassa!). Itsekin lähdin koiran kanssa lenkille sulattelemaan lohkoperunoita ja sen jälkeen rikoin varmaan kaikkia palmusunnuntain sääntöjä aloittamalla siivouksen. Hullutin lapsetkin osallistumaan ja kohta olikin putsia taas. Kyllä hiekkaa ja törkyä olikin jo kertynyt kaikkiin ihme paikkoihin, kuten vessaan ja olohuoneen sohvien alle.  Kiiltävässä köökissä näperreltiin virpomisoksia ja lapset menivät noitimaan naapuriin. Esikko ei enää tänä vuonna mennyt mukaan :) Ja kaiken kestävä Ilari huusi kauhusta nähdessään sisarusten maalatut noidannaamat! Mitä mahtoikaan pieni lapsparka ajatella... No mies vei kuopuksen saunaan mukanaan ja rauha tuli maahan siltäkin osin.

Yön aikana oli pääsiäiskananen käynyt vääntämässä pikkumunat jokaisen nukkuja yöpöydälle ja oli tyytyväistä sakkia heräilemässä uuteen viikkoon. Hammaspeikko varmaan riemastui myös, mutta sallittakoon nyt tämä poikkeus (-viikko).

Kohta täytyy lähteä hakemaan kissanruokaa eläinlääkäriltä, putiikki aukeaa klo 10 ja kollimolli mouruaa jo siihen malliin että kohta paiskaa mua tassulla jos en ymmärrä. The Kissahan saa syödä vain virsakivien muodostusta vähentavää (jyväsiä liottavaa? ph-arvoltaan oikeaa?) ruokaa ja sitä ei myy kuin eläinlääkärit. Ostamme yleensä sitä (KALLISTA!) pussikaupalla, mutta viimeksi sitä ei ollut kuin yksi kappale lekurin hyllyssä ja eikös se eilen illalla lopahtanut, lapset ovat hoitaneet kissan tarjoilun ja en siis itse ollut ajantasalla pussin vajumisesesta. Pikku vinkkiä antoi tietysti kissa itse joka juoksenteli päin ovia yläkerrassa huomionhakuisena. Kamala jyske vaan kuului ja mourunta perään. Kissaparka. Hällä on nääs neuroosi tästäkin asiasta: kupin pohjalla ON oltava rippa ruokaa aina. Ei siis syö sitä kuitenkaan kokoajan, vaan siellä on sitä silti oltava. Huutaa kuin palosireeni jos ei ole ja kun sinne ripautat sitä niin lähtee tyytyväisenä pois...  Sama pätee veteen. Sitä on tietenkin kokoajan kupissa, ohimennen vaihdellaan tuoreemmaksi ja kissa non hiljaa. Vaan kun alkaa sitä juoda, niin ensin KAATAA sen veten, sitten huutaa ja vaatii uuden, jonka sitten juo.  Ei onneksi vaikeeta, ei. Joskus kun oltiin päivän pois niin laitettiin varmuuden vuoksi moneen paikkaan vesiä - virtsakivijutuissa on tärkeää että joisi myös aina kun olisi jano, ettei tulisi siis pitkiä välejä juomiseen -  niin KAIKKI vedet oli kaadettu. Myös koiran vesikuppi. Mies sanoi että seuraavaksi jätetään joku vesihana tippuun sille... Toisaalta meillä on sellainen kanien juomapullo joka on huono, siis se vuotaa eli tiputtaa sitä vettä kokoajan, se tietysti menis hetken jos sen sitois johonkin... *pohdintaa* Kun  meidän omituisten otusten kerhossahan kanitkaan ei juo siitä vaan repivät sen aikanaan aina irti ja kastelivat sillä kotinsa - vaan he juovat vatista. Oikein sellaisesta isosta paljusta. Juu-u, mikään muu ei käy, kaikki muut kaadetaan, mutta se saa olla ja tyytyväisenä lipittelevät siitä pikkukielillään vettä viiksikarvat vipattaen. Olisivatkohan saaneet vaikutteita noista hevosista *pienempään ei mekään tyydytä kuin nuo muut tallin asukit*. Asuvat siis muun ajan - paitsi kesät- tallissa, tehtiin sinne niille oma ihmemaa mökkeineen ja kiipeilypaikkoineen yhteen tyhjään karsinaan. Siellä on tunneleita heinien joukossa, oma pesä ja paljon kaikkea kivaa. Siellä kuluu lapsilla aina aika hyvin kun rupsuttelevat puputteja tuntikausia heinäpaalin päällä istuen! Yksi Matin ja Tepon lempparikävijöistä on jokatoisen tiistain Porkkanamies: mies lisäsi juuri porkkanasäkkien tilausmäärää yhdellä, ei heosten vaan puppejen takia....