En niin mitään. Kurkkua kuristaa, unissa mua jahtasi mexicaanot (immeiset, ei pizzat) ja mulla oli oikein pyssykin jolla yritin suojautua. Kamala uni. Varsinkin kun avasin silmäni ja nousin ylös ja kuulin silti vielä tussareiden räiskeen.

Täytyis raahautua kerhoon, lelupäivä ja viimeinen kerta muutenkin. Nää mun jalat ei jaksais millään. Soitin Asserille lääkärinneuvolaan aikaa, luulin että saadaan jonnekin kesäkuulle, mutta kaskas, tänään jo iltapäivällä mennään. Huoh. Tietenkin. Tarvis vaan muistaa viedä Ansu kaverilleen siinä välissä ja sitten taas hakea ja ... varmana unohdan jonkun johonkin mutta ei se mitään, soittavat varmaan perään jossain vaiheessa *heeh*. Esikko lähti töihin sitten tänään, olikin oikein pirteänä ja hoiti aamulla heinien vastaanottamisenkin ilman mitään mutinoita. Katseltiin miehen kans suut auki kun likka tuli ulkoa sumun keskeltä seittemän aikaan ja sanoi että heinät tuli mutta hää hoiti ne. (Oli kuullut traktorin hurinan ja mennyt samointein pihalle asian hoitamaan elikkäs neuvomaan heinäntuojan tallillle ja näyttänyt minne suurpaalit pläjjäytetään). On meillä aika maatalon likka tuossa vaikkei maatalo ollakaan! Tosin, tuohan ajoi jo 10-vuotiaana ummikkona traktoria kummitätinsä naapurissa, kun oli mennyt heinätalkoisiin ja likka oli laitettu kokonsa vuoksi rattiin (on siis pitkä!). Ja viime kesänä taisi ajaa meidän maasturia tossa pellolla...

Senverran on siperia opettanut ettei tytär haaveile lainkaan ammatikseen noita hevoshommia, tietää että se on enimmäkseen sitä sonnanlapioimista ja eläinlääkärilaskujen maksamista. Harrastuksena varmaan pitää sen aina kuitenkin. Eläinlääkäristä tuli mieleeni että soitinpa yhdelle eilen ja kyselin koska tamman perä avataan, vasta parin viikon päästä kuulemma (ihan muutamaa päivää ennen laskettua aikaa!) Jos alkaa sitä ennen tunkemaan pihalle sitä niin sitten vaan joku äkkiä avaushommiin. Juuh, tässä ollaankin sitten ihan rennoillamielin tää aika. Mies malkein kaatui päälleen paskoon kun yritti tammaa häiritsemättä kurkkia sen tissien laatua, että onko isontuneet ja sitä rataa. On vähän ärtsynä tuo enskertalaistamma ja yritetään mahdollisimman vähän mälvätä sitä sieltä mahan-perän alueelta. Joutuu reppana jokatapauksessa elämänsä rääkkiin pian ja sitten on sekin area kipiä oikein kunnolla ja roplaajia riittää.

Kemppitalli muisti mua jollain tyytyväisyyskyselylläkin sähköpostitse ja tyytyväinenhän minä olinkin, ei siinä mittään. Oikein kivasti tuli tietoa Martti Ala-Seppälältä orien suvuista ja sopivuuksista jne. Harmi vaan että se varsinainen Ykköstamma jäi tyhjäksi.(ja täähän meni just niinkuin nää hevosasiat menee: tamma jolla oli follikkeli oikean kokoinen ja siemennys meni niin kohdilleen kuin olla ja voi, niin ei vaan tullut kantavaksi vaikka kolme kertaa taidettiin kokeilla -kun taas tää toinen oli jo ovuloinut kun simenet ja lääkäri oli paikalla, laitettiin ne sinne kuitenkin ettei roskiin mene ja kas kerrastahan tuo pamahti paksuksi....)

Mitäs mun vielä piti, ei varmaan mitään. Paitsi että eilen vauva mylläsi mahassa niin että teki mieli vääntää takaisin, senverran kipeää teki. Kaikki lähti siitä kun kysyin flikalta että mikäs koira siin autossa oli etupenkillä kun pihassa kävi. Nauroi varmaan varttin ennenkuin pystyi sanomaan että se oli ihan ihminen ja sitten nauroin jo minäkin maha hytkyen *mitäs näytti kettuterrieriltä*