Olipas hieno näky katsoa aamulla yläkerran ikknasta, kun oli sumuista (ei siis näkynyt kurjan mustanruskea maa) ja tähti loisti sieltä sumun keskeltä. Hetken pystyi kuvittelemaan että on valkea joulu tulossa. Tosin jossainpäin sitä valkoista on täälläkin, kuten naapurimökin katolla, joka on ihan valkoinen. Meidän piha sensijaan on ihan mustanaan. No ei se mitään. Kävin jo eilen taistoon (taas) pimeyttä vastaan ja ripottelin noin miljuuna lyhtyä ja roihua pihalle, oli kivännäköistä kun tultiin kaupasta kotiin (eikä laskettu moniko roihu oli sammunut loppuun jo tunnin aikana, vaikka kuinka niissä lukee paloaika 10- 15 tuntia...). Kaupassa oli pari muutakin ihmistä, mutta kun meillä oli LISTA niin hyvin sujui ja kassat veti. Sitä voi ihminen olla iloinen ihan tuollaisistakin asioista. Meidän kassalappu oli vissiin kassaneidinkin mielestä pitkä, kun veti sen sieltä esiin niin kätensä nousi suoraksi pään yläpuolelle asti...

Lapset ovat kehitelleet erilaisia joulunäutelmiä (ja näytelleetkin niitä jo) ja yhtenä huomionarvoisena seikkana on Ansun mahtava pianonsoitonopettelu, ihan itse, korvakuulolta soittaa ja opettelee. Hänhän siis soittaa viulua musiikkikoulussa, mutta itseopiskelee näköjään pianoa. Eilen alkoi Heinillä härkien kaukalon -harjoittelu ja valehtelematta ainakin viisi tuntia tyttö takoi sitä, kunnes oli sopivat säestyksetkin siihen löytänyt. On se kiva kun on sävelkorvaa, isältään peritty ominaisuus. Mä kuuntelin mielelläni sitä soitantaa, mutta sisarukset tuntuivat painavan tonttulakkia syvemmälle päihinsä muutaman tunnin jälkeen.. *virn*

Kahvi kutsuu, sitten otankin Kaari Utrion mukaani ja menen sohvan uumeniin. Lukeminen kannattaa aina , sanoo Jörn Donnerkin!