Mä en jaksa mitään nyt. Saakura kun en saa nukuttua. Kaikki risoo ja jos ei riso niin kolottaa, vihloo, särkee ja kusettaa. Tullos nyt se uni joka on tukin paksuinen, ainakin. (tai ei nyt, kiitos, yöllä vasta)

Kaikenlaista on tehty ja oltu tekemättä. Normirutiineihin kuuluu huushollaamisen ja vessassa ramppaamisen ohella nyt myös varsan vahtiminen ulkona: mokoma pölvästien kuningatar ei sitten millään "näe" monen sentin levyistä sähkölankaa ulkoilualueensa ympärillä. Joka armas päivä juoksee jostain kohtaa läpi - tai juoksiskin läpi asti, mutta kun jää hirttosolmuun aina jostain kohtaa roikkumaan ja räpistelemään. Ole siinä sitten rento hevosenkasvattaja kun KOKO ajan saa tarkkailla koska on taas kala verkossa irrotettavana...Ja erittäin hienoa on taapertaa koko lapsilauman kanssa sinne toi muutaman sadan metrin välimatka ja irrotella tän mahan kera sitä sätkivää otusta sähköiskuja tuikkivasta langasta emän hirnuessa hullunkiilto silmissä vieressä, kun ei tiedä satutanko mää sen kullannuppua vaiko autanko. Elämässä pitää juu olla jännitystä mutta vähempikin riittäis nyt kiitos. Mökkinaapuritkin tuli eilen sanoon että he oli jo kauhuissaan kun kuulivat mun huutoa laitumelta, meinasivat soittaa ambulanssin. Mää ihmettelin että huusinko mää, kunnes muistin että niin huusinkin: paarmaparvi hyökkäsi mun kimppuuni kun jarruttelin varsan vauhtia.

Mies valvoi viikonloppuna Jukolaa, vanha suunnistusjermu kun on. Haikasi Kainuun rastiviikoille kun siellon kuulemma mahtavat metsänpohjat. Mää tykkään kyllä kans muuten suunnistaa, kun tykkään olla metsässä, mutta en kestä niitä ötököitä jotka jahtaa hikistä immeistä, en. Muutaman kerran ollaan käyty kattomassa koko poppoo Venlojen lähtö: aika rytäkkää kun monta sataa naista tömistää metikköön yhtäaikaa. Kiva kun tänävuonna saatiin suomalaiset voittajat, vaikka tais niissä joukkueissa olla ulkomaalaisvahvistuksia mukana.

Eilen käytiin murkunvoiteluostoksilla oikein Nokialla asti ja muuten reissu oli oikein tuottoisa: paljon kaikkea kesähepenettä halvalla vähän jokaiselle, mutta paikallisen hampurilaispaikan palvelu meinasi saada meikäläisenkin suuluukun putoomaan maahan asti. Ensin alskutetaan 20 euroo liikaa, sitä ei tietenkään kassa itse "huomaa" ennenkuin meen sanomaan että hetkinen tää on aika paljon... vastauksena on kikatus ja kädenheilautus "joo siinä saattaa olla ihan mitä vaan lyötynä".... ja? Tyttö jatkaa muiden palvelua muina naisina ja killittelee mua "niin, mitä vielä?" -ilmeellä. Mää sitten röhähdän että viittisiks millään laskea tän uudestaan, niin tää totee, että se on kyl aika vaikeeta. Siinä vaiheessa mun ääni oli jo aika kova kun mää sanoin että "lyö hyvä ihminen ne uudestaan kassaan ja kato mitä tulee summaksi!!!!", likkalapsen takaa tullut esimies(?) suhisi että "no nimenomaan LYÖ NE KASSAAN UUDESTAAN" mokailijatytölle ja yritti hymyillä mulle - lyöden ite ne uudelleen kassaan. Hyvitys saatiin, mutta ei anteeksipyyntöä, saati edes ohottelua kuinkas nyt noin kävikään. Me ooteltiin sitten pöydässä sapuskaa PUOLI TUNTIA vaikkei siellä ollut kuin kaksi muuta asiakasta - ja sitten lapset sai kylmät ranskikset. Varttin päästä tuli meidän muiden ruuat, yhtä kylminä kuin lastenkin alkusörsselit. Mää en enää jaksanut mennä sanoon mitään, popsittiin muutama kylmä lötkö ja marssittiin ulos. Likka huuteli meille "kiitos ja hei" ja mää sanoin oman perheeni kauhuksi manalanmuija- äänellä että "kiitos kuule vaan ittelles". Esikko nauroi sitä loppupäivän. Mää en.

Väsyttää.