Ei sentäs mitään traagista, tää oli ihan odotettavissakin, mutta silti jotenkin liian pian.... Meidän pieni Onniponni Oliver liikkuu! On kyllä oikeastaan aina liikkunut, hassua sanoa näin, mutta niin se vaan on, joten vaikea muutenkaan vääntää. Aina kun on laitettu mahalleen niin on mönkinyt eteenpäin jos on olosuhteet olleet suotuisat, viimeajat enempi ja enempi ja nyt sitten menee jo maastossa kuin maastossa. Konttausasentoon on noussut nyt noin kolmisen viikkoa - ja se on niin kivaa että sitä harjoitellaan jopa öisin. Onneksi on jättänyt hieman vähemmälle extremer-temppunsa "koko vartalo linkkuveitsiasentoon ja niskojen kautta ympäri"! Tätä tehtiin onneksi vain pehmeällä sängyllä, mutta oli se silti hurjaa katsella!

Istuksin tässä pienten kanssa, ukkoseni lähti töihin ja muut koisaa, ihmeiden ihme. Ollaan täällä alakerrassa muka hiljaa, vaikka taitaa meistä ääntä aika lailla lähteä... Ilari painelee kaukosäädintä vähän väliä ja jossain välissä puhelinkin jo soi. Ihmettelin hetki sitten että kuinka yöppäri mun reiteni kohdalta oli ihan märkä. Taisin vilkaista kattoonkin että mikä vuotaa, kunnes hokasin että minä. Maitoahan se...

Joulu oli meillä tosi mieluinen ja mukava, kaikille ja kaikinpuolin. Vaikea oikeastaan sitä kuvailla kuullostamatta luettelolta, mutta siihen kuului kaikki perinteiset elementit lukuunottamatta tapaninajelua reellä, lumenpuutteen vuoksi *surprise*. Syöty on navat paukkuen ja vietetty aikaa yhdessä. Meillä on jopa pelattu lautapelejä, joita pukki toi lisää viimevuotisten jatkoksi ja katseltiin yhdessä Beanin katastrofielokuvakin eilen telkusta - kiireettä ja leppoisissa tunnelmissa.

Nyt lattianrajassa nuhjaava kuopus tarvinnee jo syliä (ja mun maitovarastoni tyjennystä) joten hyvää päivänjatkoa vaan kaikille!