Mä sitten rakastan kevättä, ihan kuin joulua odottais, mutta vaan kesää. Nämä pilvisemmätkin aamut ovat ihania, aurinko on sitten jo luksusta. Tykkään katsella, kun tummat, vihreät havut heiluvat tuulessa,  linnut leikittelevät pellon yläpuolella, keväiset risunpoltot tuovat omaa savuntuoksuaan tuulen mukana.

Eilen nähtiin poikain kanssa kun kaksi isoa jäälauttaa tulla rytisteli jokea pitkin. Oli varmaan jostain reunamilta irronnutta jäätä, kun eihän tänä vuonna joki umpeen täältä jäätynyt. Tässä meidän kohdalla kun on sitten kapeampi kohta, niin oli aika huisia katsoa lähteekö rannalla nököttävä terassi lautan mukana koskeen. Ryske ja humina oli melkoinen, poni parallakin väpätti korvat viipperänä ympäriinsä. Onneksi rantaryteikössä ollut karahka-kivi- yhdistelmä muutti lautan asentoa sen verran että terassimme säästyi! Joka vuosi ei olekaan noin isoja jäitä ohi ryskyttänyt.

Kesken eilisen ratsastustuokion tuli muuten Heikille jälleen uusia (näköjään) luontoilmiöitä, kun joella meni vene. Se oli partakarvojen tutisuttamisen arvoinen näky - ihan käy sääliksi ponimusta kun kaikki uusi tulee heti alkuunsa elämään! Mutta Heksa kesti senkin kuin mies, tietenkin. Tai kuin poni *hih*

Nyt päivän puuhiin, taas...