Joku kävi yöllä nuljauttamassa mun niskani jumiin. Pää kääntyy vasemmalle vaan ei oikealle. Tosi kivaa. No kun en liikuta sitä ollenkaan niin ei satu ollenkaan, joten aika hyvin on asiat, eiks vaan...

Eilen oli työssäkäyntiä (pikkupojat pistivät officen hyrskynmyrskyn) ja kaupassakäyntiä ja illankorvalla puunasimme vielä paikkoja siistimmäksi koko porukan voimin. Kun kaikki hääräävät, niin tulee äkkiä valmistakin (tosin yhtä nopiaan se sotkeminenkin taas tapahtuu).

Tälle päivälle ei olekaan muuta ohjelmoitua toimintaa kuin kyläilyreissu ystäväperheen luo, joten tää tuntuu ihan lomapäivältä! Nautin suunnattomasti, vaikka täytyy sanoa että ei ne työntäyteisetkään päivät ole vastenmielisiä. Olen kummallisen onnellinen nykyään. Hui.

Edit heti perään, kun tärkeä asia meinasi unohtua : eilen oli Asserin kehityskeskustelu eskarilla ja sain kuulla niin ihania asioita pojasta että sydän pakahtui onnesta! Kyllähän minä tiedän kuinka ihana lapsi minulla on, mutta että sielläkin sen tietävät, niin se teki hyvän mielen. Ei siellä olla massaa, siellä ollaan yksilöitä ja kaikki ovat parhaita juuri omina itseinään.