Saatiin kyllä raittiin ilman myrkytykset moneen kertaan! Perjantaina tuli naapurintyttö meille yöksi ja pitivät pyjamabileet yhdessä huoneessa koko sakki. Kovin kauaa ei pulpatus kuulunut kun olivat ulkona ensin vaikka kuinka ja kauan, teki kyllä tehtävänsä.

Lauantaina aherrettiin ulkohommissa: purettiin vanhaa puuläjää liiterinnurkalta ja käytiin kysäseen naapurilta josko kelpaisi puut - heillä kun koko huusholli lämpiää puilla- ja kelpasihan ne! Lapset pitivät surujuhlaa kun merirosvolaiva-maja ( = se puuläjä) katosi, mutta haettiin heille hyviä rankoja ja saivat tehdä parempaan paikkaan (ei ihan keskelle kulkuväylää) uuden. Siellä sitten olivat, koiraa myöten, melkein koko päivän. Mää välillä ojentelin eväsleipiä "ovesta" sisään ja otin tyhjiä mehupulloja samasta aukosta ulos. Iltapäivällä Ansu meni kaverilleen (yökylään) ja Julia naapuriin, esikoinen jäi vahtiin poikia (joista toiunen nukkui) ja me mentiin miehen kanssa kihlajais-partyihin _ kahdestaan_. Olipa outo olotila. Mutta oli oikein mukavaa! Meitä oli siellä sekalainen seurakunta koolla, varmaan oikein kunnon läpileikkaus suomalaisen yhteiskunnan perhepolitiikasta: mm mies, minä, miehen ex-vaimo ja uusi mies, morsiamen äiti ja uusi miehensä ja ensinmainitun ex-mies ja uusi vaimonsa ja jonkun uuden puoliskon mummo,joka ei tuntenut ketään mutta joka luuli minua koko ajan miehen ex-vaimon siskoksi ja sitä rataa. Meillä oli kyllä ratkiriemukasta, syötiin ihania kakkuja (voileipä - ja täytesellaisia) ja naurettiin nuorenparin kuvamuistoille yhteisen elämänsä varrelta. Oli hieno, rento ja erilainen juhla, vaikka paikalla oli vastasyntyneestä yli kahdeksankymmentävuotiaaseen väkeä.

Lauantai-iltana jatkettiin pihansiivousta (kiitos vaan myrskytuulet, kaikki mun jo aiemmin keväällä siivoamani risut oli taas pitkin pihamaata...) ja mentiin sisälle vasta kun Ilari hoippui viimeisillä voimillaan (nukahtamaisillaan). Sunnuntaiaamuna saatiin naapurintyttö taas meille ja ulkoilmaelämä alkoi heti. Päivällä grillattiin kun Ansukin saapui kotio (kauppa vaan ei ollut lukenut säätiedotuksia ja kaikenmoinen grillattava oli aika vähiin käynyt) ja esikko keksi mennä ratsastaan yhtä nuorta pölvästiämme ensimmäistä kertaa. Miehen sai hullutettua hommaan mukaan ja no, onnistuivathan nuo - minä tosin seurasin hengittämättä koitosta koko ajan kotipihasta ja hevosparka oli hionnut jo satuloitaessa... Lämmin ihana ilma ja kahvinen hevosentuoksu (mun mielestä hevosen hiki haisee kahville!) saivat munkin ratsastusfiilikset läpättään ja ilman mahaani olisin taatusti vanhan mamman selkään mennytkin. Meillä kun ei ole kunnon kenttää, vaan ihan luomualue laitumenpäässä, jonka saa erikseen suljettua omaksi "kentäkseen" joka on sitten säästä riippuen joko hyvä ja kuivapohjainen tai huono ja märkävellipohjainen ja oli nyt tuota ensimmäistä.  Oih. Sinne halajaa mieleni mun...

Risuja tuli juhannuskokon verran (taas) pihasta kerättyä ja uusia istutuksia suunniteltua - vanhat näyttivät suht hyvin selvinneen, mitä nyt katolta tippunut lumi oli alppiruusua hieman karsinut mutta, se osa mikä edelleen pystyssä törötti, näytti oikein hyvävoimaiselta. (Tässä sivuhuomautuksena kerrottakoon että olen samanlainen uusopetteleva puutarhuri kuin hevosenpitäjäkin: kaikki on opeteltu siinä niitä hoidellessa). Mies tykkää erikoisista kasveista (lue: vaikeasti hoidettavista, suojaa kaipaavista, ph-mittausta vaativista juppiheinistä) ja minä suurista ja näyttävistä alueista yhtä HELPPOA lajiketta.Pihan on sitten sekoitus molempia. Myrkylliset ollaan koitettu karsia jo etukäteen pois valikoimista ja elämä (kuopiva koira, pyöräilevät lapset ja ruohonleikkuria käyttävä mies) huolehtivat siitä toisenlaisesta karsinnasta, jonka jälkeen vain vahvimmat jäävät iloksemme.