eli niistän. Kirvelee, olisko nuha tulossa?

Kamalan pimeää. Ei nää mitään vaikka on valot päällä, tarviskohan mennä peseen silmälasit. Ulkona taitaa sataa. Me oltiin viime yönä muutettu maantieteellistä sijaintiamme, joko itä- tai pohjoissuomeen. Uutisissa setä sanoi painavin sanakääntein että myrskytuuli pyyhkäisee itäsuomen yli pohjoissuomeen, keskisuomessa saattaa hiukan sadella sen vaikutuksesta. Mää olen luullut asuvani lähinnä lounaassa, mutta ainakin viime yönä meinasi katto lentää talosta, joten kai mää olen erehtynyt. Ilmankos ei muutenkaan ole säätiedotukset pitännet paikkaansa: mää olen kattonut väärän seudun tiedotuksia!

Päässä on outo olo, sain tänäaamuna maitokahvia ja nyt silmät on killillään. VAIKKA nukuin siis huonosti, kun kuuntelin sitä katon pauketta. Kohta lähden kuskaamaan yhtä typyä hampulääkäriin, illalla tulee kengittäjä ja miehen menee aika sen kanssa - eli mun aikani menee näiden pipanoiden kanssa. Ei se mitään, hyvä kun saadaan kengät paikoilleen.

Mies oli yhtenä iltana nähnyt yhden hevosen mahassa muljuntaa - eli kai siellä varsa on. Aloin jo epäileen, kun näytti tekokiimoja mokoma tammikuulta asti. On enemmän, tai oikeastaan kokonaan, miehen mielitietty tuo polle ja antaa sen paremmin itseään tunnustella. Muutenkin olen mieluummin miettimättä koko asiaa, dramaattisista tapahtumista oppineena tiedän että mitä vaan voi sattua - vielä ja Sitten -ja turha etukäteen miettiä oikeastaan mitään. Olkia haetaan kai varuiks jossain vaiheessa ja josko aika viel hetken kuluis niin eläinlääkäri säis tulla aukaseen sen tamman peräompeleet. Jos ja jos ja jos. (- ei ole sitä ennen jo kuollut ennenaikaisen synnytyksen tuottamiin repeämiin. - aukaisu menee hyvin. - ei sitten putkauta sitä varsaa tulehduksen saaneena ennenaikojaan kun mentiin availemaan.).

Koira taitaa olla tulossa kiimaan sekin, käyttäytyy taas niin omituisesti. Roikkuu kintuissa ja lipoo muksujenkin kantapäitä kuten aina ollessaan silläpäällä. Ja mikään sana ei tehoa.

Jatketaan nyt vielä kissastakin: sillä oli kamala takkulevy kyljessä, miten olinkin sitä unohtanut sitten harjailla. Laitoin siihen pehmittävää hoitoainetta jonka katti lutkutti tykkänään pois. Yritin puhella ettei se turkinhoito NYT enää auta, olisit hoitanut takkus pois ajoissa - mutta ei kuunnellut, mies kun on. Kai se(kin) siitä.

Huono omatunto, esikoinen pyysi tarkistaan eilen enkun käännöksensä ja mä sanoin etten mää taida. Ajattelin lähinnä että osaahan tuo itsekin, mutta nyt vasta mietin kuinka tylysti sen ilmoitin. Pahna.

Mutta onnessaan tuo on, kun haettiin eilen muffinssiaineita ja saa väsätä niitä tänään. Josko sais kengittäjäkin muutakin kuin kuivia keksejä joskus...