Kaikesta kireydestä (siis fyysisestä, lihaksien) huolimatta eilinen sujui kuin sujuikin. Illalla jätskiteltiin ja tunnelmoitiin, kun oltiin ensin vesisateessa kastuttu elikoita huoltaessa. Yö meni nukkuessa ja aamu oli ainakin henkisesti aurinkoinen. Että tämmönen aamu meillä.

Julia teki käsityökerhossa hienon vaahterakranssin:

(ja kyllä, näet aivan oikein, meillä on ainoastaan vanha alusmaali valkoisissa osissa taloa)

Arvatkaas muuten mikä/kuka on saanut oven yläpuoliseen lautaan nuo jäljet aikaiseksi. Älkää oikeasti arvatko, se on meidän mastiffi Amos. Tuo pieni koira suuressa ruumiissa...