Ei olla kadottu mihinkään (ihan niin kuin joku sitä epäilisikään...) mutta Vuodatus ei meinaa vaan pelittää. Nytkin kirjautuminen kesti niin kauan että jo melkein luovutin.

Mistä olen mahtanut jo kertoa? Siitäkö, että kävimme suomen pisimmällä riippusillalla pelottelemassa pikkupoikiamme? Että kävimme kylätalon kotieläinpihassa, jossa tosin oli paarmoja enemmän kuin kotieläimiä, mutta olitiinpa kumminkin! Pirunvuorelle emme lähteneet retkeilemään, koska Danielssonin Kivilinna-ateljee on auki vain viikonloppuisin ja haluaisimme nähdä tietysti senkin. (Tai on se auki kummallisesti myös keskiviikkoiltaisin, mutta se nyt ei meidän aikatauluihimme sovi ollenkaan). Perjantaina lähdimme ex tempore matkalle Särkänniemeen ja oltiin sielä iltaan asti. Oli oikein hyvä ilma, sopivasti ihmisiä ja täydellisen onnistunut reissu muutenkin! Olin kotiotullessa jopa niin reipas vielä, että lähdin koiran kanssa lenkillekin (ja mies karaokeen, joten eipä ollut uupunut hänkään).

Eilen haettiin uudelle eskarilaiselle reppu! Voi kuinka tohkeissaan osaakaan poika olla siitä, valitsi itse sen ja oikein hienon valitsikin (ei mitään hirviöitä tai ralliautoja, vaan ihan perus ruskeaharmaan retkirepun). Julia sai myös uuden ja kaikki saivat tuikitarpeellisia tilpehöörejä eli kyniäkumejavihkoja. Illalla mies vielä käytti porukkaa järvellä uimassa, jos vaikka ilmat tästä muuten alkavat kylmeneen.

Tänään on porukka hajonnut maailmalle jo varhain, mies ja 4 lasta lähtivät Forssan Picnicille (jenkkiautoja ja romukirppiksiä katsomaan) ja esikko sukulaisiin viikoksi. Minä pällistelen maailmaa taas yksinkaksin Oliverin kanssa ja nyt kun pikkumies vetelee päiväunia on oikein sopiva hetki räpeltää tietokoneella. Tosin olen kirjoittanut taas vähän omia hömpötyksiä , mutta saa nähdä tuleeko niistäkään koskaan mitään sen valmiimpaa. Nyt pitäis jotain ruokaa miettiä, junioiri veteli viimeiset eiliseltä jääneet perunat soossin kera poskeensa ja mun ei nälkäni siitä katselemisesta lähtenyt *ihme*.