Kävin eilen katsomassa ystävän uunituoretta tytärtä ja voi hösses kun olikin ihana!! Hiljaa killitteli mun sylissä ja katseli mua (ihmeissään) ja muikerteli suutaan. Mää en kestä! Jos en olisi raskaana niin varmaan olisin kohta :) Hyvä kun eivät tehneet turvatarkastusta lähteissä etten piilottanut sitä ihanuutta takkini sisälle... *varoittelin siis itse asiasta etukäteen :)*

Lapsillekin kerrottiin sitten, ajattelin että olis aika kun vaan hengittelin keittiössä ja nappi lensi (uusista!) housuista huut helkkariin... Kaikki reagoivat eri tavalla, keskimmäiset tytöt ihanaa-vau-onko-se-totta -tyyliin, 4v Asseri naureskeli että "Ilarihan on meidän vauva" ja kun sanoin että tulee UUSI vauva niin jopas nauratti vielä enemmän poikaa. Ja kauppamiehenä laski heti montako meitä on sitten ja kumpikohan sieltä tulee "kun poikia on nyt vähemmän..." (pieni vinkki vissiin). Esikko katsoi ensin puolikauhuissaan ja "tätä se mun uneni tiesi"- ilmeellä, mutta oli sitten ihan ookoo, naureskellen heristi sormeaan ja sanoi että ei sitten enää pliis... (ja vietti loppuillan kuopuksen kanssa hassutellen, on siis ihan lääpällään kuitenkin aina pieniin).

Meidän tokaluokkalaisella on vissiin joku vaihe meneillään, jäi tänäkin aamuna halailemaan mua eteiseen ja illalla haikeana heilutteli rappusilta vielä nukkumaan mennessään... No, haastattelen tänään tarkemmin josko joku painaa, vai onko vaan yleisesti väsy/ haikea.

Nyt kuuluu itkuhälyttimestä ärinää, Ilari on hereillä, tarvii mennä hakemaan se ennenkuin herättää Asserinkin.