Missä meidän yhteinen elämä on, miehen kanssa. Siis kahdenkeskeinen yhteinen. Jopa seurakunnan perhekerholappusessa lukee, että vanhemmat tarvitsevat kahdenkeskeistä aikaa arjen keskellä, mutta lasketaanko nukkuminen siksi? Ei varmaan.

Jotenkin tuntuu nyt että aika juoksee liian lujaa ja mulla väsymys kasvaa entisestään, kai se hemoglobiini taas laskee mäkeä minkä kerkiää... Eilenkin sain melkein tulitikuilla pitää luomet auki kuuden aikaan, niin kamalasti väsytti - ja raivostutti oma väsymys.

Piti mennä ostamaan pikkulettupannu kaupungista mutta en jaksanut. Heitin vaan tytöt kuoroon ja raahauduin kotio.Jotenkin kuitenkin sain pannarin väännettyä uuniin ja saivat lapset ynnä kaverinsa jotakin mansikkahillon kyytipojaksi sentäs.

Tänään on luultavasti perhekerho, en ole ihan varma, mutta kai sinne mennään. Jos nää jalat tästä lähtee ajoissa liikkeelle.