Meinaako siellä siis tulla talvi? Senverran oli pimeä piha etten omaa nenääni ulos asti laittanut, saunanlämpimänä vielä yöpaidassani *hrrr, pelkkä ajatuskin* Mukavaa se lumi olisi, edes vähäinenkin. Lapset niin kaipaavat talvitemuamisia ja minä myös. Mieskin saunanlauteilla mietti, että ei ole kelkkakelejä ollut... on yleensä talvisin aina töistä tullessaan(kin) potkutellut lapset kyydissä tuolla meidän tiellä pikkunyppylän päälle ja kamalaa kiitoa takaisin pihaan. Meno ja menestys ollut tietysti hurjaa!

Taidan joka kirjoittamiskerta valittaa jotain kolotusta, mutta minkäs teet kun kremppoja piisaa. Onneksi vain näitä pieniä. Ehkä se on sitäkin, että tässä kun kerrankin istuu hiljaa ja keskittyneenä niin huomaa kaikki kivistykset paremmin. Nyt sattuis sitten mahaan. Syyllisenä voi olla vaikka mitä tai just ne kaikki. Paistoin miehelle pekonia, jota se oli varmaan vuoden toivonut - popsin vähän itsenkin paistellessani vaikka äklöähän se on. Mutta hyvää äklöä. Sitten tein lapsille pinon räiskäleitä ja taas piti maistella, ettei vaan tullut huonoja. Varmaan juu hyvää pekonin kera siellä mahassa mansikkahillot ja muut *uff*

Kummallisen ylivireä olotila, vaikka kellojen mukaan pitäis olla väsy päällä. Mietin silmät päässä pyörien kaikkia sisutusjuttuja taukoamatta. Eteinen pitäis vähän remontoida ja mies ihana lupasi että saan sen maalata. MAALATA! Siis mä meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Tähänasti värinarka mieheni ei ole moisia lupaillut edes vahingossa. Nyt oikein tarkoitti sitä - ja meikä meittii nyt värejä ja muita ihan soikeenansa. *plääh kun ihkua tekstiä*

Oliver on tänään keikaroinut asennossa jota kutsumme "esitän siltaa" -nimellä. Siinä henkilö makaa maha kohti lattiaa, mutta lattiaan koskee vain varpaat ja kämmenet, joskus päälakikin. Muu vartalo on kaarella _ylöspäin_ . Luulis että ottaa voimille, mutta hää vaa tekkee! Kokoajan ollaan puhuttu, että Oliverin suunta ei ole niinkään eteenpäin vaan ylöspäin ja nimenomaan jaloilleen. Huh. Tänään muuten tää sillanesittäjä oli kainalossani kun otin sosepurkin esille ja poika aktivoitui ihan silmissä! Tunnisti siis sösselipurkinsa ja ilmeistä päätelleen kohtaaminen ei ollut ainakaan pakokauhua aiheuttava. Söikin ihan kelvollisesti taas. Kyllä tää tästä. Hajuhaitat ovet hieman himmentäneet intoani kokeilla uusia laatuja, sopeutukoon nyt ensin pieni masu tähän yhteenkin.

Jotain mun vielä piti, mutta unohdus iski taas. Jos muuten jollain on tiedossa semmoisia maalaisromanttisia ja vanhanaikaisia eteisten / koko huushollien sisustuskuvia, niin olisin linkeistä tosi kiitollinen, kaikki mahdollinen ideointi apu kun otetaan ilolla vastaan! Minulla on hakusessa vihertävän ja tai sinertävän vanhanaikainen sävy ja siihen sointuvia muita värejä... ja tunnelmia. Niistä se innostus kumpuaa eniten!